Saturday, August 19, 2017

Olen ruotsinsuomalainen


Olen ruotsinsuomalainen Katri Vähäverkkomäki     ”Tämä on vapaa maa” sanoi Päivi ja jatkoi ”jos joku haluaa tietää mitä puhun lapselleni hän voi mennä kielikurssille”. Nämä sanat muuttivat elämäni. Olin neljätoista vuotta ja olin paljon miettinyt identiteettiäni. Kuka oikeastaan olin? Asuin Ruotsissa, mutta olin suomalainen. Vai olinko? Mieltäni askarrutti myös se kohtelu, jota olin saanut kokea ruotsalaisilta oppilailta koulussani. Oliko oikein että päällemme heitettiin kiviä ja että ohikulkiessamme meidän suomiluokkien oppilaiden päälle sai sylkeä? Miksi minun piti hyväksyä ,että minua kutsuttiin finnjäveliksi? En suostuisi enää! Minä sain olla kuka halusin ja puhua mitä kieltä halusin! Tämä on vapaa maa ja minä haluan puhua suomea! Äidinkielen opettajani Päivi oli sanoillaan, ehkä tietämättään, ohjannut minut tielle jota lähdin vaeltamaan, kohti aikuisuutta. Minä en koskaan enää tinkinyt identiteetistäni enkä kielestäni. Puhuin suomea missä halusin ja milloin halusin, kunhan vaan löytyi suomalaista juttuseuraa. En pelännyt enää , että joku ruotsinkielinen pahoittaisi mielensä. Jos joku ohikulkija ei ymmärtänyt mitä puhuin kavereideni kanssa niin mitä se haittasi? Ei minun tarvinnut vaihtaa kieltä vain siksi että joku ruotsalainen sattui seisomaan takanani bussipysäkillä, niin kuin monet ystävistäni teki. Huomasin, että monet häpeilivät suomalaisuuttaan. Tämä antoi minulle entistäkin enemmän voimaa pitää identiteetistäni kiinni. Päivi oli tukenani vielä lukiossakin, kun luin suomea iltaisin hänen kanssaan. Minulla ei ollut oikeutta äidinkielen opetukseen, sillä meitä olisi pitänyt olla viisi oppilasta ryhmässä. Suomalaiset kaverini olivat luopuneet suomalaisesta identiteetistään sen verran, etteivät halunneet käyttää vapaa-aikaansa ylimääräiseen opiskeluun. Päivi opetti minua ilmaiseksi, iltaisin. Lukion jälkeen oli pärjättävä itse. Olin valmis pärjäämään, mutta sain pian huomata ettei kieltä pidetty yllä niin helposti kuin olin kuvitellut. Yliopistoaikoina poikaystäväni oli ruotsalainen, ystäväni olivat kaikenmaalaisia. En päässyt melkein koskaan käyttämään äidinkieltäni. Sukulaisten luona käynti Suomessa herätti minut. Kahvipöydässä käytiin kiivasta keskustelua laajakaistasta. Ihmettelin että mikä moottoritie tänne rakennetaan? Kun totuus valkeni minulle, ettei kyse ollutkaan autotiestä päätin , että minun on tehtävä jotain, etten unohtaisi suomen kieltä kokonaan. Minun oli löydettävä foorumi jossa saisin puhua suomea ja tavata suomalaisia. Päädyin Tukholman yliopiston suomenkursseille, joita järjestettiin suomenkielisille. Opettajan opintojeni lomassa kävin iltakursseja jossa nautin suomenkielen puhumisesta ja omankaltaisteni ruotsissa asuvien suomalaisten kanssa seurustelusta. Kyllä se vaan oli ihanaa päästä kokonaiseksi illaksi suomalaiseen seuraan. Päiväopiskeluni käytiin ruotsiksi, ruotsinkielisten opiskelutovereiden kanssa. Mutta oli meillä suomalainen opettajakin eräällä kurssilla. Pirjo opetti ja parasta oli kun päästiin hänen seminaareihin. Siellä me harvat, joilla oli suomalainen koulukulttuuri takanamme, nautimme Pirjon suorasanaisuudesta ja järjestyksestä. Kaikesta ei tarvinnut neuvotella, tehtiin se mitä tehdä piti. Erinomaista vaihtelua! Olin saanut kokea hyvät ja huonot puolet sekä suomalaisessa kuin ruotsalaisessakin koulukulttuurissa, tästä on todellakin ollut hyötyä ammatissani. Mietin entistä enemmän kieli- ja Lopputyöni yliopistossa käsitteli asenteita suomen kieltä kohtaan Ruotsissa. Lopputyöhön haastattelimme, suomalaisen opiskelukaverini kanssa, useita henkilöitä. Yhdestä heistä tuli työnantajani. Haastattelun jälkeen hän pyysi ottamaan yhteyttä valmistuttuani opettajaksi. Kaksikieliselle juuri valmistuneelle opettajalle löytyi kysyntää. Sain työn Upplands – Väsbyn ruotsinsuomalaisesta koulusta, jossa olen ollut töissä jo kymmenen vuotta. Niiden vuosien aikana on sattunut ja tapahtunut, mutta vuosien mittaan työpaikastani on tullut toinen kotini. Pienessä koulussa, kielen ja kulttuurin yhdistämänä, oppilaani ja kollegani tuntuvat perheeltä. Omat lapseni käyvät myös tätä koulua ja ovat ylpeitä ruotsinsuomalaisuudestaan. Itsekin olen vihdoinkin löytänyt identiteettini. En ole ruotsalainen, en suomalainenkaan vaan ruotsinsuomalainen. Toivon ja uskon että vaikutan oppilaitteni itsetuntoon niin, että he tuntevat ylpeyttä ruotsinsuomalaisuudestaan ja näkevät sen vanhempiensa antamana lahjana. Tämän lisäksi minulla on yksi toivomus. Se, että voisin sanoa jotain oppilailleni, joka tekisi heihin yhtä suuren positiivisen vaikutuksen kuin Päivin sanat minulle. Kiitos Päivi! kirjoituskilpailu     Katri Vähäverkkomäki skickade detta bidrag 2013 till sverigefinländarnas arkivs skrivtävling om sverigefinskt skolliv och livet efter skolan!  Katri  var en av de tre lärare som den 15 februari 2014  fick priset i kategorin för lärare och rektor i ett seminarium i Armémuseum.           Bild: Alexander Troshin , nyhetsarkivet/ Sverigefinska skolan i Upplands-Väsby. SfA/RsA Läs mera om skolan: På finska/Suomeksi  http://www.sverigefinskaskolan.se/?lang=fi På svenska: http://www.sverigefinskaskolan.se/index.php?lang=sv

toptan içgiyim antika,kadıköy antika,eski eşya